Linkkidumppityöntekijälähettiläs

Olemme onnistuneet työntekijälähettilyyteen rohkaisussa, sillä ihmiset jakavat linkkejämme henkilökohtaisilla profiileillaan.

Montako kertaa olemmekaan nähneet näitä fraaseja? Montako kertaa olemme kuulleet kuinka työntekijälähettilyys yhdistetään siihen, että on tarkoitus saada henkilöstön henkilökohtaisia verkostoja altistettua työnantajan viestinnälle? Onko se onnistunutta viestintää ja johtamista, jos työntekijät saadaan zombiverkostoksi, joka orjallisesti jakaa kaiken, mitä järjestelmän kautta laitetaan jaettavaksi?

Zombiverkkoutuminen on tuottanut useita hienoja esimerkkejä tämän lähestymisen varjopuolista, esimerkkinä vaikkapa paljon verkossa liikkunut kuva Postin työntekijöistä, jotka kaikki jakoivat samaa artikkelia samoin saatesanoin. Antaa kuvan dynaamisesta, henkilöstön kehittymiseen panostavasta yrityksestä, eikö?

Mitäpä jos sittenkin…

Mitäpä jos sittenkin miettisitte yhdessä henkilökohtaisen viestin merkitystä?

  • Miksi juuri Mauri Muurahaisen seuraajien kannattaisi lukea tämä artikkeli?
  • Miten Mauri Muurahainen on itse kokenut artikkelin sisällön?

Lisäarvon tuottaminen alkaa jaon saatesanoista? Henkilökohtaisilla saatesanoilla nostetaan klikkauksen todennäköisyyttä, jaetaanhan siinä sentään omille verkostoille, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita työnantajasi sanomasta.

Mitäpä jos sittenkin miettisitte, millaisen kuvan monotonisuus antaa teistä rohkaisijana viestimään?

On mukavaa, että jaetaan oman yrityksen viestiä, mutta on myös puuduttavaa, kun jaetaan vain omaa tai oman työantajan viestiä. Vieläpä jos toistat kaiun lailla alkuperäistä sanomaa ilman, että sinulla on mitään muuta annettavaa kuin oma verkostosi työntantajan käyttöön.

Henkilöstön kouluttaminen toimimaan verkossa on ensiarvoisen iso asia, kun edes aletaan miettimään työntekijälähettilyysteemoja. Tekniikalla mahdollistetaan jakaminen, mutta verkkoläsnäolon hyödyt saadaan aivan jostain muusta kuin linkkien jakamisesta.

Se mitä työntekijälähettiläs tekee linkkien jakamisen ulkopuolella on oleellista

Läsnäolo sanana antaa jo hieman vinkkiä siitä, mihin palveluiden käyttö ja hyödyt niin henkilökohtaisesti kuin yrityksen kannalta perustuu. Jotta lähettilyydestä on iloa, täytyy heidät saada sisäistämään potentiaalinen hyöty palveluista, saada heidät kohtaamaan ihmisiä, antamaan myös vähän itsestään sanojen ja jakojen muodossa.

Ihmiset tekevät yrityksen ja näkyvät ihmiset muokkaavat sitä aina oman tekemisensä suuntaan. Keskusteleva, näkökulmia tuova persoona vai linkkidumppilähettiläs?

Mitäpä jos sittenkin opettaisitte ihmisiä arvostamaan itseään ja omia verkostojaan?

Kaikki yrityksen tuottama sisältö ei ole oleellista kaikille työntekijöille, saati sitten heidän verkostoilleen. Sen sijaan, että rohkaistaan sokeasti jakamaan mitä eteen syötetään, voisimme rohkaista ihmisiä jakamaan sisältöjä, joihin samaistuvat tai kokevat saavansa siitä arvoa?

Jos työntekijä löytää sisällöstä arvoa, todennäköisesti hänen verkostonsa kokee myös siitä arvoa. Henkilökohtaiset verkostot ovat kuitenkin muodostuneet hänen identiteettinsä ja persoonansa kautta, ei työnantajan.

Älä aliarvioi työntekijäsi verkoston älykkyyttää ja kykyä nähdä läpi keinotekoisen viestinnän.

Työntekijälähettilyys on arjen tekoja

Työntekijälähettilyys on nykyisellään rajoittunut termi. Se liitetään puhtaasti verkossa tapahtuvaan toimintaan, kun sen pitäisi olla luonteva osa koko työntekijäkokemusta yrityksessä.

Kaikki mitä teemme yrityksen edustajina on tuota lähettilyyttä. Jokainen ihmiskohtaaminen verkon ulkopuolella, jokainen firman nimissä lähetetty sähköposti.

Kaiken verkkoon liittyvän hypen rinnalla kannattaa edelleenkin muistaa verkon ulkopuolella tapahtuvat kohtaamiset. Kuinka valmennatte henkilöstöä näihin kohtaamisiin? Kuinka kohdata neuvottelupöydässä tai määrittelypalaverissa hankalia persoonia? Osalle nämä on luontaisia kykyjä, toiset tarvitsevat ja haluavat valmentamista näihin kohtaamisiin.

Twitterin ja LinkedInin ulkopuolella olevat ihmiset ovat osa tätä. Ilman asiakaskontaktiakin he mahdollistavat sen, että on ne asiakkaita ja muuta yleisöä kohtaavat persoonat tekemässä työtään. He mahdollistavat osaltaan sen, että viestijöillä on tarinoita kerrottavaksi.

Koska olette yleensäkään muistaneet kertoa ihmisille heidän arvostaan yritykselle ihan sellaisina kuin he ovat, verkossa tai verkon ulkopuolella? Voisiko oman arvon ymmärtäminen rohkaista puhumaan myös omasta tekemisestä ja työnantajasta?

Mitä mieltä Sinä olet?