Teetkö työtäsi rahan vuoksi?

Aika ajoin palaan mielessäni eri konteksteissa erään Viivi ja Wagner -stripin äärelle. Viivillä on eksistentiaalinen kriisi ja hän kyselee Wagnerilta miksi he ovat yhdessä? Hehän ovat niin erilaisia, eikä heillä ei ole mitään yhteistä.

Työelämässä ollaan usein vastaavien tilanteiden äärellä.

Työnhakijan täytyy vakuuttaa rekrytoiva osapuoli. Kertoa miksi juuri hän olisi se puuttuva palanen yrityksen palapelissä. Maalata taivaalle kuvia kuinka hän on innostunut juuri tämän yrityksen tarinasta. Raapustella hakemuksen tekstikenttään miten hän on pienestä pitäen halunnut tehdä juuri tätä työtä ja pitää sitä hänen suurimpana intohimon kohteenaan.

Verkkosivuilla on upeita visioita ja tarinoita arvoista. Strategiatyön valmistuttua jalkautetaan organisaatioon uusia ajatuksia ja ihmisiä sitoutetaan tarinaan. Meillä kaikilla on tarkoitus, meidän teoillamme on merkitys.

Kahdenkeskisissä keskusteluissa esihenkilöt ja johtajat kysyvät motivaatiotekijöitä. Mikä saa sinut syttymään? Koetko yhteyttä meidän tarinaan? Mikä on sun purpose?

Pieni ihminen yrittää kuumeisesti palauttaa mieleen, mitkä ne yrityksen arvot olikaan. Mikä se strategiapurussa ilmoille heitetty slogan mahtoi olla? Miksen voisi vaan keskittyä tekemään työtäni ja mennä päivän päätteeksi kotiin?

Maailma on mennyt koko ajan monimutkaisemmaksi ja työelämä siinä samalla. Ei riitä, että olet hyvä siinä mitä teet ja haluat kehittyä työssäsi koko ajan paremmaksi. Sulla pitää olla purpose. Mielellään se sisäsyntyinen palo tehdä työtäsi yrityksen tarinaan yhteensopivasti sanoitettuna.

Mutta voitko vastata motivaattoriksi työstä maksettavan palkan, joka mahdollistaa sinulle työn ulkopuolisten intohimojen tyydyttämisen? Oletko silloin motivoitunut työntekijä, yhteen hiileen puhaltava tiimipelaaja, vaikka oletkin tehnyt hyvää duunia vuosikaudet? Työnhakijana nyt et ainakaan osoita olevasi kulttuurisesti yhteensopiva, vaikkakin cv:n ja näyttöjen perusteella olisitkin enemmän kuin nakutettu. Se motivaatio jäi vähän pohdituttamaan…

Älä ymmärrä minua väärin, motivaatiotekijät on tärkeitä. Työn merkitys, työssään onnelliseksi tulemiseen vaikuttavien asioiden ymmärtäminen on tärkeää. Mutta ne voivat vaihdella elämäntilanteiden mukaan. On aikoja, jolloin raha voi olla suurin motivaattori. Jonkin onnistumisen myötä löytyy se kuningasidea, minkä vuoksi tekee juuri tätä työtä. Syntyy lapsi, prioriteetit muuttuvat uudelleen.

Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole sitä kuuluisaa purposea. Heillä ei ole viisvuotissuunnitelmia ja suuria tavoitteita. He ovat löytäneet asian, jossa he ovat hyvä ja kehittyvät koko ajan eteenpäin. He tekevät laadukasta jälkeä ja viihtyvät työssään, vaikka he eivät sisäänhengitä suurta tarinaa ja uloshengitä arvojen liturgiaa. Keskittyvät vaan tekemään työtään elääkseen arvoistansa elämää työn ulkopuolella.

Esihenkilön ja rekrytoijan on aika ajoin hyvä juurruttaa itseään tiukasti maahan. Unohtaa se suuri tarina ja pöhinäsanat. Kohdata ihminen ihmisenä ja luoda puitteet avoimelle dialogille, jossa sokerikuorrutuksen sijaan puhutaan arkisista asioista ja oikeasta elämästä.

Ehkäpä tuolta löytyy ne oikeat syyt miksi me teemme mitä me teemme ja miksi me sovimme toisillemme.

Jäikö muuten mietityttämään, mitä Wagner vastasi Viivin eksistentiaaliseen pohdintaan?

Eikö riitä, että rakastaa?

Teksti on julkaisu alun perin Boing.fi-palvelun sivuilla vuoden 2022 alussa.

Digitaalinen hyvinvointi

Kirjoitus on alunperin julkaistu LinkedInissä syksyllä 2021.

Lomien jälkeen kanavat täyttyvät digipaastotarinoista, digitaalinen hyvinvointi on korkealla mielessämme. Kesäiset neljän viikon ja jouluisat välipäivien talkoot ovat saaneet ihmeitä aikaan, mutta kuten paastojen kanssa usein, eivät johda pitkäaikaiseen käyttäytymisen muutokseen.

Näyttöpäätteiden tuijottaminen väsyttää, mutta pitävät silti aktivaatiota pään sisällä. Notifikaatioita paukkuu eri suunnista, videoneuvotteluita on toisensa perään. Mobiilissa vaaditaan sovellus jokaisen asian hoitamiseen. Uusi sovellus haluaa muistuttaa sinua jostain. Oura kertoo sinun nukkuneen huonosti.

Continue reading “Digitaalinen hyvinvointi”

Jos kuolleista ei puhuttaisi kuin pyhimyksistä

Kävelin rannalla pikkuflikan kanssa mietiskellen mitä jäi käteen loppuviikon Nordic Business Forumista. Toisen roikkuessa kiipeilytelineessä ja tehden kärrynpyöriä sannalla huomasin miettiväni millainen isä olen ja miten hän minut muistaisi, jos huomenna en kävelisi enää hänen rinnallaan.

Useammista artikkeleista on saanut lukea kuinka kuoleman lähestyessä ihmiset katuvat läheistensä laiminlyöntiä, kuinka olisi pitänyt olla enemmän läsnä ja kuunnella heitä. Rakkaus ja toisten huomioiminen on se, joka meistä jää elämään jälkeen jäävien sydämiin, joten ei liene kuin luonnollista nuo teemat, jotka nousevat viimeisillä metreillä pinnalle. Continue reading “Jos kuolleista ei puhuttaisi kuin pyhimyksistä”

Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit

Blogissani ei ole ennen ollut vierailevia kirjoittajia, mutta tällä kertaa äänessä on kolmen vuoden projektin yläkoulun yhteisöohjaajana päättävä vaimoni. Kolme vuotta olen saanut seurata hänen innostunutta otettaan roolissa, jossa hän on kokenut saavansa tehdä merkityksellistä nuorisotyötä, kohdata nuoria ja luoda yhteisöllisyyttä ympäristössä, joka on nuorten kasvun kannalta isossa roolissa. Rahoituksen puutteen vuoksi tämä taival saapui päätökseensä ja oli hyvästien aika.

Tänään hän piti ensimmäistä kertaa yhteisöohjaajauransa aikana aamunavauksen ja antoi minun lukea sen näin päivän päätteeksi. Se sai minut ajattelemaan omia polkujani ja hänen luvallaan jaan sen myös teille: Continue reading “Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit”