Aika ajoin palaan mielessäni eri konteksteissa erään Viivi ja Wagner -stripin äärelle. Viivillä on eksistentiaalinen kriisi ja hän kyselee Wagnerilta miksi he ovat yhdessä? Hehän ovat niin erilaisia, eikä heillä ei ole mitään yhteistä.
Työelämässä ollaan usein vastaavien tilanteiden äärellä.
Työnhakijan täytyy vakuuttaa rekrytoiva osapuoli. Kertoa miksi juuri hän olisi se puuttuva palanen yrityksen palapelissä. Maalata taivaalle kuvia kuinka hän on innostunut juuri tämän yrityksen tarinasta. Raapustella hakemuksen tekstikenttään miten hän on pienestä pitäen halunnut tehdä juuri tätä työtä ja pitää sitä hänen suurimpana intohimon kohteenaan.
Verkkosivuilla on upeita visioita ja tarinoita arvoista. Strategiatyön valmistuttua jalkautetaan organisaatioon uusia ajatuksia ja ihmisiä sitoutetaan tarinaan. Meillä kaikilla on tarkoitus, meidän teoillamme on merkitys.
Kahdenkeskisissä keskusteluissa esihenkilöt ja johtajat kysyvät motivaatiotekijöitä. Mikä saa sinut syttymään? Koetko yhteyttä meidän tarinaan? Mikä on sun purpose?
Pieni ihminen yrittää kuumeisesti palauttaa mieleen, mitkä ne yrityksen arvot olikaan. Mikä se strategiapurussa ilmoille heitetty slogan mahtoi olla? Miksen voisi vaan keskittyä tekemään työtäni ja mennä päivän päätteeksi kotiin?
Maailma on mennyt koko ajan monimutkaisemmaksi ja työelämä siinä samalla. Ei riitä, että olet hyvä siinä mitä teet ja haluat kehittyä työssäsi koko ajan paremmaksi. Sulla pitää olla purpose. Mielellään se sisäsyntyinen palo tehdä työtäsi yrityksen tarinaan yhteensopivasti sanoitettuna.
Mutta voitko vastata motivaattoriksi työstä maksettavan palkan, joka mahdollistaa sinulle työn ulkopuolisten intohimojen tyydyttämisen? Oletko silloin motivoitunut työntekijä, yhteen hiileen puhaltava tiimipelaaja, vaikka oletkin tehnyt hyvää duunia vuosikaudet? Työnhakijana nyt et ainakaan osoita olevasi kulttuurisesti yhteensopiva, vaikkakin cv:n ja näyttöjen perusteella olisitkin enemmän kuin nakutettu. Se motivaatio jäi vähän pohdituttamaan…
Älä ymmärrä minua väärin, motivaatiotekijät on tärkeitä. Työn merkitys, työssään onnelliseksi tulemiseen vaikuttavien asioiden ymmärtäminen on tärkeää. Mutta ne voivat vaihdella elämäntilanteiden mukaan. On aikoja, jolloin raha voi olla suurin motivaattori. Jonkin onnistumisen myötä löytyy se kuningasidea, minkä vuoksi tekee juuri tätä työtä. Syntyy lapsi, prioriteetit muuttuvat uudelleen.
Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole sitä kuuluisaa purposea. Heillä ei ole viisvuotissuunnitelmia ja suuria tavoitteita. He ovat löytäneet asian, jossa he ovat hyvä ja kehittyvät koko ajan eteenpäin. He tekevät laadukasta jälkeä ja viihtyvät työssään, vaikka he eivät sisäänhengitä suurta tarinaa ja uloshengitä arvojen liturgiaa. Keskittyvät vaan tekemään työtään elääkseen arvoistansa elämää työn ulkopuolella.
Esihenkilön ja rekrytoijan on aika ajoin hyvä juurruttaa itseään tiukasti maahan. Unohtaa se suuri tarina ja pöhinäsanat. Kohdata ihminen ihmisenä ja luoda puitteet avoimelle dialogille, jossa sokerikuorrutuksen sijaan puhutaan arkisista asioista ja oikeasta elämästä.
Ehkäpä tuolta löytyy ne oikeat syyt miksi me teemme mitä me teemme ja miksi me sovimme toisillemme.
Jäikö muuten mietityttämään, mitä Wagner vastasi Viivin eksistentiaaliseen pohdintaan?
Eikö riitä, että rakastaa?
Teksti on julkaisu alun perin Boing.fi-palvelun sivuilla vuoden 2022 alussa.
