Hovinarrin pukeutuminen ja käyttäytyminen poikkesi hovin muista ihmisistä. Jokainen ymmärsi hänen olevan narri, jonka tehtävä on viihdyttää isäntäväkeään ja heidän vieraitaan. Hän oli omalla tavallaan omistajiensa lemmikki, symboli varakkuudesta ja yläluokkaisuudesta.
Narreilla oli oikeus sanoa asioita, joita ei sanottu ääneen. He saivat solvata ja kyseenalaistaa, olivathan he hulluja. Osa heistä olikin, osa oli kylmän laskelmoivia, täysjärkisiä ihmisiä omilla motivaattoreillaan. Continue reading “2000-luvun hovinarri”