Kuolema korjasi jakohalut

Isä opetti Pikku-Kallelle, että pissahädän tullessa pitää sanoa laulattaa, koska pissa ei ole sovelias sana. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle on mumminsa luona yökylässä ja alkaa myöhään illalla inttämään mummilleen, että häntä laulattaa tosi paljon. Mummi yrittää toppuutella poikaa, että ei tähän aikaan enää lauleta, mutta Pikku-Kalle ei suostu lopettamaan inttämistään. Loppujen lopuksi mummi heltyy ja sanoo Pikku-Kallelle:”Laula sitten hiljaa mummin korvaan.” (vitsi mukailtu rankasti muistikuvien pohjalta)

Harvoin, jos koskaan, tulee Pikku-Kallesta mieleen lämpimiä muistoja, mutta omaan takaraivoon on palanut mummini nauravat kasvot eräältä kesältä, kun vietin kesälomaa mummin ja pappan maatilalla. Vuosia tuon kesän jälkeenkin hän naureskeli tuota vitsiä, jonka olin pikkukloppina hänelle jonain kesäiltana kertonut. Enää hän ei kuitenkaan naura, sillä mummini menehtyi eilen. Continue reading “Kuolema korjasi jakohalut”