Digiseniorin kasvukipuja
Liekö ollut lapseni väsymystä tai jotain, mutta pisti korvaan jokusen aikaa sitten kotona, kun pikkuflikka ei halunnut antaa veljensä tehdä jotain asiaa, koska se ei osaa ja se kestäisi liian kauan. Eipä siinä, on sitä itsekin kautta aikain valinnut useasti sen tien, että tekee itse mieluummin kuin opettaa, koska se vaan on niin paljon nopeampaa. Continue reading “Delegointi, tuo onnistuneen johtamisen peili”
Blogissani ei ole ennen ollut vierailevia kirjoittajia, mutta tällä kertaa äänessä on kolmen vuoden projektin yläkoulun yhteisöohjaajana päättävä vaimoni. Kolme vuotta olen saanut seurata hänen innostunutta otettaan roolissa, jossa hän on kokenut saavansa tehdä merkityksellistä nuorisotyötä, kohdata nuoria ja luoda yhteisöllisyyttä ympäristössä, joka on nuorten kasvun kannalta isossa roolissa. Rahoituksen puutteen vuoksi tämä taival saapui päätökseensä ja oli hyvästien aika.
Tänään hän piti ensimmäistä kertaa yhteisöohjaajauransa aikana aamunavauksen ja antoi minun lukea sen näin päivän päätteeksi. Se sai minut ajattelemaan omia polkujani ja hänen luvallaan jaan sen myös teille: Continue reading “Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit”