Blogissani ei ole ennen ollut vierailevia kirjoittajia, mutta tällä kertaa äänessä on kolmen vuoden projektin yläkoulun yhteisöohjaajana päättävä vaimoni. Kolme vuotta olen saanut seurata hänen innostunutta otettaan roolissa, jossa hän on kokenut saavansa tehdä merkityksellistä nuorisotyötä, kohdata nuoria ja luoda yhteisöllisyyttä ympäristössä, joka on nuorten kasvun kannalta isossa roolissa. Rahoituksen puutteen vuoksi tämä taival saapui päätökseensä ja oli hyvästien aika.
Tänään hän piti ensimmäistä kertaa yhteisöohjaajauransa aikana aamunavauksen ja antoi minun lukea sen näin päivän päätteeksi. Se sai minut ajattelemaan omia polkujani ja hänen luvallaan jaan sen myös teille: Continue reading “Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit”