Digiseniorin kasvukipuja
John F. Kennedy kiteytti vuoden 1961 virkaanastujaispuheessaan kaiken oleellisen, kun miettii pähkinänkuoreen tiivistettynä mitä sinun tulisi pohtia ottaessasi ensimmäisiä askeleita asiantuntijaksi profiloitumisessa verkossa ja verkon ulkopuolella.
Älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne.
John F. Kennedy
Continue reading “Rakenna henkilöbrändiäsi Buddhan opein – 5 vinkkiä valaistumiseen”
Aika ajoin palaan mielessäni eri konteksteissa erään Viivi ja Wagner -stripin äärelle. Viivillä on eksistentiaalinen kriisi ja hän kyselee Wagnerilta miksi he ovat yhdessä? Hehän ovat niin erilaisia, eikä heillä ei ole mitään yhteistä.
Työelämässä ollaan usein vastaavien tilanteiden äärellä.
Työnhakijan täytyy vakuuttaa rekrytoiva osapuoli. Kertoa miksi juuri hän olisi se puuttuva palanen yrityksen palapelissä. Maalata taivaalle kuvia kuinka hän on innostunut juuri tämän yrityksen tarinasta. Raapustella hakemuksen tekstikenttään miten hän on pienestä pitäen halunnut tehdä juuri tätä työtä ja pitää sitä hänen suurimpana intohimon kohteenaan.
Verkkosivuilla on upeita visioita ja tarinoita arvoista. Strategiatyön valmistuttua jalkautetaan organisaatioon uusia ajatuksia ja ihmisiä sitoutetaan tarinaan. Meillä kaikilla on tarkoitus, meidän teoillamme on merkitys.
Kahdenkeskisissä keskusteluissa esihenkilöt ja johtajat kysyvät motivaatiotekijöitä. Mikä saa sinut syttymään? Koetko yhteyttä meidän tarinaan? Mikä on sun purpose?
Pieni ihminen yrittää kuumeisesti palauttaa mieleen, mitkä ne yrityksen arvot olikaan. Mikä se strategiapurussa ilmoille heitetty slogan mahtoi olla? Miksen voisi vaan keskittyä tekemään työtäni ja mennä päivän päätteeksi kotiin?
Maailma on mennyt koko ajan monimutkaisemmaksi ja työelämä siinä samalla. Ei riitä, että olet hyvä siinä mitä teet ja haluat kehittyä työssäsi koko ajan paremmaksi. Sulla pitää olla purpose. Mielellään se sisäsyntyinen palo tehdä työtäsi yrityksen tarinaan yhteensopivasti sanoitettuna.
Mutta voitko vastata motivaattoriksi työstä maksettavan palkan, joka mahdollistaa sinulle työn ulkopuolisten intohimojen tyydyttämisen? Oletko silloin motivoitunut työntekijä, yhteen hiileen puhaltava tiimipelaaja, vaikka oletkin tehnyt hyvää duunia vuosikaudet? Työnhakijana nyt et ainakaan osoita olevasi kulttuurisesti yhteensopiva, vaikkakin cv:n ja näyttöjen perusteella olisitkin enemmän kuin nakutettu. Se motivaatio jäi vähän pohdituttamaan…
Älä ymmärrä minua väärin, motivaatiotekijät on tärkeitä. Työn merkitys, työssään onnelliseksi tulemiseen vaikuttavien asioiden ymmärtäminen on tärkeää. Mutta ne voivat vaihdella elämäntilanteiden mukaan. On aikoja, jolloin raha voi olla suurin motivaattori. Jonkin onnistumisen myötä löytyy se kuningasidea, minkä vuoksi tekee juuri tätä työtä. Syntyy lapsi, prioriteetit muuttuvat uudelleen.
Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole sitä kuuluisaa purposea. Heillä ei ole viisvuotissuunnitelmia ja suuria tavoitteita. He ovat löytäneet asian, jossa he ovat hyvä ja kehittyvät koko ajan eteenpäin. He tekevät laadukasta jälkeä ja viihtyvät työssään, vaikka he eivät sisäänhengitä suurta tarinaa ja uloshengitä arvojen liturgiaa. Keskittyvät vaan tekemään työtään elääkseen arvoistansa elämää työn ulkopuolella.
Esihenkilön ja rekrytoijan on aika ajoin hyvä juurruttaa itseään tiukasti maahan. Unohtaa se suuri tarina ja pöhinäsanat. Kohdata ihminen ihmisenä ja luoda puitteet avoimelle dialogille, jossa sokerikuorrutuksen sijaan puhutaan arkisista asioista ja oikeasta elämästä.
Ehkäpä tuolta löytyy ne oikeat syyt miksi me teemme mitä me teemme ja miksi me sovimme toisillemme.
Jäikö muuten mietityttämään, mitä Wagner vastasi Viivin eksistentiaaliseen pohdintaan?
Eikö riitä, että rakastaa?
Teksti on julkaisu alun perin Boing.fi-palvelun sivuilla vuoden 2022 alussa.
Kirjoitus on alunperin julkaistu LinkedInissä syksyllä 2021.
Lomien jälkeen kanavat täyttyvät digipaastotarinoista, digitaalinen hyvinvointi on korkealla mielessämme. Kesäiset neljän viikon ja jouluisat välipäivien talkoot ovat saaneet ihmeitä aikaan, mutta kuten paastojen kanssa usein, eivät johda pitkäaikaiseen käyttäytymisen muutokseen.
Näyttöpäätteiden tuijottaminen väsyttää, mutta pitävät silti aktivaatiota pään sisällä. Notifikaatioita paukkuu eri suunnista, videoneuvotteluita on toisensa perään. Mobiilissa vaaditaan sovellus jokaisen asian hoitamiseen. Uusi sovellus haluaa muistuttaa sinua jostain. Oura kertoo sinun nukkuneen huonosti.
Continue reading “Digitaalinen hyvinvointi”
Liekö ollut lapseni väsymystä tai jotain, mutta pisti korvaan jokusen aikaa sitten kotona, kun pikkuflikka ei halunnut antaa veljensä tehdä jotain asiaa, koska se ei osaa ja se kestäisi liian kauan. Eipä siinä, on sitä itsekin kautta aikain valinnut useasti sen tien, että tekee itse mieluummin kuin opettaa, koska se vaan on niin paljon nopeampaa. Continue reading “Delegointi, tuo onnistuneen johtamisen peili”
Viestinnän ja markkinoinnin saralla tulee törmänneeksi keskusteluun arvostuksen puutteesta.
Viestinnän ja markkinoinnin saralla tulee törmänneeksi seuraavanlaisiin lausahduksiin:
Hovinarrin pukeutuminen ja käyttäytyminen poikkesi hovin muista ihmisistä. Jokainen ymmärsi hänen olevan narri, jonka tehtävä on viihdyttää isäntäväkeään ja heidän vieraitaan. Hän oli omalla tavallaan omistajiensa lemmikki, symboli varakkuudesta ja yläluokkaisuudesta.
Narreilla oli oikeus sanoa asioita, joita ei sanottu ääneen. He saivat solvata ja kyseenalaistaa, olivathan he hulluja. Osa heistä olikin, osa oli kylmän laskelmoivia, täysjärkisiä ihmisiä omilla motivaattoreillaan. Continue reading “2000-luvun hovinarri”
Kuusi vuotta sitten pysähdyin. Tunsin väsymystä jollaista en ollut koskaan tuntenut. Maailma soljui ympärilläni eteenpäin, mutta langat karkailivat käsistäni ja sidoin niitä viime hetkillä kiinni minkä ehdin. Olin aina ollut tyyppiä, joka nautti deadlinen läsnäolosta ja pusersi hiilestä timanttia, mutta nyt hiilestä jäi vain kädet mustaksi.
Jälkeenpäin miettien olin onnekas, kun osasin kuunnella itseäni sen verran, että tajusin mennä ennen romahdusta työterveyslääkärille ja kertoa seinän olevan tulossa vastaan. Olin onnekas, kun olin kahden kuukauden kuluttua taas takaisin työelämässä. Olin onnekas, mutta en tuolloin osannut aavistaa, että työelämään palaisi varjo vanhasta itsestäni.
Tuohon hetkeen mennessä olin ollut jo noin viisitoista vuotta työelämässä ICT-sektorilla työskennellen. Tottunut isoihin työmääriin ja isoihin projekteihin. Ollut kavahtamatta haasteen äärellä ja ottanut vastuuta, kun sitä piti ottaa. Ujohko suorittaja sisälläni nautti kovasta työtahdista ja asioiden eteenpäin viemisestä, tekniikan äärellä kun oli helppo antaa palaa. Continue reading “Onnellisuusupseerin uupuneet kasvot”
Kohdistin vilkkuu valkoista taustaa vasten. Tuijotan sitä ja yritän rytmittää sen liikettä seinällä olevan kellon nakutusta vasten. Vaikka jatkaisin seuraavankin viisitoista minuuttia, etsimääni harmonista olemusta ei löytyisi.
Käytävältä kuuluu ääniä, jotka eivät kuulu maailmaani yhden aikaan yöllä. Pieni lapsi itkee, pieni lapsi lähes ulvoo. Kello nakuttaa armottomasti. Metrin päässä tyttäreni hengittää syvään ja kääntää kylkeään.
Haluaisin kuunnella musiikkia, mutta keskityn tytön hengitykseen. Kello nakuttaa, käytävältä kantautuu toisen lapsen ääni. Tyttöni hengittää vakaasti ja uskon tiedän hänellä olevan suuressa kuvassa kaiken vallan hyvin. Meillä on kaikki hyvin, vain sarjoja pieniä vastoinkäymisiä, mutta meillä on kaikki hyvin. Continue reading “Tässä hetkessä on sata prosenttia elettävää”
Miksi yritys käyttää rahaa ja aikaa siihen, että heidän työntekijänsä käyttävät työaikaansa jutellaakseen verkossa kahvista, villasukista ja rakkaudesta? Miksi myyjille ja asiakaskohtaajille annetaan usein vapauksia soveltaa asiakaskohtaisesti tekemistään? Miksi asiakaskohtaamiseen ja asiakaskokemukseen satsataan? Miksi työntekijöitä pyritään pitämään tyytyväisenä? Mikä on yrityksen tehtävä?
Vastaus on yksinkertainen: Liikevaihto. Yrityksen tehtävä on loppumetreillä tehdä tulosta ja sitä kautta se tuottaa yhteistä hyvää niin omistajilleen, yhteiskunnalle kuin sidosryhmilleen. Ilman liikevaihtoa on paha kehittää toimintaansa, maksaa palkkoja ja tuoda omistajienkin tilille fyrkkaa. Continue reading “Työntekijälähettilyys on luonnollinen osa liiketoimintaa”
Kävelin rannalla pikkuflikan kanssa mietiskellen mitä jäi käteen loppuviikon Nordic Business Forumista. Toisen roikkuessa kiipeilytelineessä ja tehden kärrynpyöriä sannalla huomasin miettiväni millainen isä olen ja miten hän minut muistaisi, jos huomenna en kävelisi enää hänen rinnallaan.
Useammista artikkeleista on saanut lukea kuinka kuoleman lähestyessä ihmiset katuvat läheistensä laiminlyöntiä, kuinka olisi pitänyt olla enemmän läsnä ja kuunnella heitä. Rakkaus ja toisten huomioiminen on se, joka meistä jää elämään jälkeen jäävien sydämiin, joten ei liene kuin luonnollista nuo teemat, jotka nousevat viimeisillä metreillä pinnalle. Continue reading “Jos kuolleista ei puhuttaisi kuin pyhimyksistä”