Viimeisten viikkojen aikana maailma on liikahtanut radaltaan. Yritysten markkinointijohtajat ovat saaneet vastata tiuhaan digikonsulttien puheluihin poketolppien pystyttämisistä yrityksen toimipisteisiin, markkinoinnin ihmiset ovat julkaisseet sosiaalisen median kanavissa kuvia hassuista hahmoista toimistoilla ja puhelimissaan kiinni olevat teinit ovat olleet edelleen kiinni puhelimissaan. Jopa yhteiskunnallisesti kehittävien asioiden eteenpäin vieminen mustikanpoiminnan muodossa on jäänyt aikuisemmalta väestöltä tekemättä, kun poke on vienyt mukanaan. Continue reading “Pokémon GO ja johtaja – aika heittää ihmiset pihalle?”
Kuolema korjasi jakohalut
Isä opetti Pikku-Kallelle, että pissahädän tullessa pitää sanoa laulattaa, koska pissa ei ole sovelias sana. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle on mumminsa luona yökylässä ja alkaa myöhään illalla inttämään mummilleen, että häntä laulattaa tosi paljon. Mummi yrittää toppuutella poikaa, että ei tähän aikaan enää lauleta, mutta Pikku-Kalle ei suostu lopettamaan inttämistään. Loppujen lopuksi mummi heltyy ja sanoo Pikku-Kallelle:”Laula sitten hiljaa mummin korvaan.” (vitsi mukailtu rankasti muistikuvien pohjalta)
Harvoin, jos koskaan, tulee Pikku-Kallesta mieleen lämpimiä muistoja, mutta omaan takaraivoon on palanut mummini nauravat kasvot eräältä kesältä, kun vietin kesälomaa mummin ja pappan maatilalla. Vuosia tuon kesän jälkeenkin hän naureskeli tuota vitsiä, jonka olin pikkukloppina hänelle jonain kesäiltana kertonut. Enää hän ei kuitenkaan naura, sillä mummini menehtyi eilen. Continue reading “Kuolema korjasi jakohalut”
Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit
Blogissani ei ole ennen ollut vierailevia kirjoittajia, mutta tällä kertaa äänessä on kolmen vuoden projektin yläkoulun yhteisöohjaajana päättävä vaimoni. Kolme vuotta olen saanut seurata hänen innostunutta otettaan roolissa, jossa hän on kokenut saavansa tehdä merkityksellistä nuorisotyötä, kohdata nuoria ja luoda yhteisöllisyyttä ympäristössä, joka on nuorten kasvun kannalta isossa roolissa. Rahoituksen puutteen vuoksi tämä taival saapui päätökseensä ja oli hyvästien aika.
Tänään hän piti ensimmäistä kertaa yhteisöohjaajauransa aikana aamunavauksen ja antoi minun lukea sen näin päivän päätteeksi. Se sai minut ajattelemaan omia polkujani ja hänen luvallaan jaan sen myös teille: Continue reading “Vieraskynä: Yhteisöohjaajan hyvästit”
Henkilökohtaisesti yksityisviestillä
Puheensorina täyttää tilan ympärilläni, ihmiset vaihtavat ajatuksia niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Katseeni liikkuessa ympäri ihmismassoja huomaan hänen katselevan minua. Hetken hämmennyksen kautta katson häntä takaisin ja ei aikaakaan, kun hän kävelee viereeni. Kädet liki hikoillen odotan hänen aukaisevan suunsa, kunnes se tapahtuu. Hän ojentaa minulle käyntikorttinsa ja sanoo, että olisi tosi mukavaa, jos verkostoituisimme LinkedInissä. Nostan katseeni käyntikortista ja hän on liihottanut jo tiehensä, kadonnut ihmismassaan. Continue reading “Henkilökohtaisesti yksityisviestillä”
Notifikaatioihin hukkuneet
Edellinen sukupolvi katui lastensa kanssa viettämättä jäänyttä aikaa, mutta oma sukupolveni tulee katumaan lukematta jääneitä kirjoja.
– Keskustelukumppani junassa
Elettiin perjantai-iltaa kellon lähestyessä yhdeksää. Katse vaelteli pitkin junan ravintolavaunua, jossa lasittuneet katseet tuoppiensa äärellä tuijottivat kaukaisuuteen. Viikko oli vaatinut veronsa monesta matkaajasta kiskojen kolinan täyttäessä hiljaisen tilan. Continue reading “Notifikaatioihin hukkuneet”
Asiakaskokemus syntyy vapaudesta kohdata
Heräsin aamulla totaalisen ahdistuksen vallassa ja nyt puoli tuntia heräämisen jälkeen tuntuu edelleen möhkäle rinnassa. Ahdistuksen aiheutti painajainen, jota näin huonosti nukutun yön päätteeksi. Painajainen, jossa oli pääosissa ihminen ja työ.
Luin eilen Oskari Saaren bloggauksen ihanteellisesta asiakaskokemuksesta, kuinka hän kiireen keskellä oli saanut unohtumatonta asiakaspalvelua. Tuo bloggaus jätti takaraivoon muhimaan mietinnän siitä, miten tuollaisia asiakaskokemuksia saadaan aikaiseksi ja todennäköisesti tuo ajatustyö herätti minut aamulla painajaisskenaarioon ja antoi mahdollisuuden näille sanoille syntyä. Continue reading “Asiakaskokemus syntyy vapaudesta kohdata”
Linkkidumppityöntekijälähettiläs
Olemme onnistuneet työntekijälähettilyyteen rohkaisussa, sillä ihmiset jakavat linkkejämme henkilökohtaisilla profiileillaan.
Montako kertaa olemmekaan nähneet näitä fraaseja? Montako kertaa olemme kuulleet kuinka työntekijälähettilyys yhdistetään siihen, että on tarkoitus saada henkilöstön henkilökohtaisia verkostoja altistettua työnantajan viestinnälle? Onko se onnistunutta viestintää ja johtamista, jos työntekijät saadaan zombiverkostoksi, joka orjallisesti jakaa kaiken, mitä järjestelmän kautta laitetaan jaettavaksi? Continue reading “Linkkidumppityöntekijälähettiläs”
Bloggasin Snapchatista
Suuren suomalaisen Snapchat-nousuhuuman aikana tein itselleni lupauksen bloggaamattomuudesta ammatilisesti tuon teeman tiimoilta ja onnistuin pitämään tuon lupauksen tähän asti.
Oma suhde palvelun suhteen on kaksijakoinen. Ymmärrän erinomaisen hyvin miksi se on niin suosittu kuin se on, mutta en löydä sille roolia omassa arjessani. Continue reading “Bloggasin Snapchatista”
Brändipoliisin painajainen, nuo tuhruiset kuvat kalvoista
Kun organisaatio palkkaa isolla rahalla uuden markkinointijohtajan, ensimmäisenä tämän kädenjälki näkyy uudistettuina PowerPoint-pohjina. Luottomainostoimiston AD on luonut HD-tason taustakuvat, yleensä puoliksi käyttökelvottomat kalvopohjat ja sitten meidän esiintyjä-ässä menee semmaan, josta twiitataan tuhruisia yleisön ottamia kuvia kalvoista Internetin ihmeelliseen maailmaan. Continue reading “Brändipoliisin painajainen, nuo tuhruiset kuvat kalvoista”
Analogisti jäi asemalle seisomaan
Atson twiitti muutaman päivän takaa sai taas miettimään maailman kehitystä, kuinka se menee eteenpäin. Mutta uhrataanko kehityksen huumassa se pieni asia, se ihminen? Continue reading “Analogisti jäi asemalle seisomaan”